Strategian toimeenpanon arvo – miksi toimeenpanokyky erottaa voittajat häviäjistä?

Muistan erään tilanteen koripallokentältä vuosien takaa. Olimme harjoitelleet hyökkäyskuvioita viikkoja. Ilman puolustajia kuviot toimivat, heitot upposivat ja pelikirja näytti toimivan, kunnes eteen tuli oikea pelitilanne puolustajineen ja kuviot eivät todellakaan toimineet.

Valmentaja ilmoitti pelin jälkeen, että ollaan laiskoja p****a koska emme toteuta pyydettyjä asioita oikealla intensiteetillä.

Se tuntui epätodelliselta. Mehän ollaan treenattu, vaikka kuinka ja paljon. Mutta vain näennäisesti.

Toimeenpanon arvo yritysmaailmassa

Sama hetki tulee vastaan yllättävän usein myös johtoryhmässä. Strategia on mietitty huolella. Suunta on kirkas. Päätökset ovat järkeviä. Silti jossain kohtaa toimitusjohtaja huomaa, että organisaatio ei liiku odotetulla tavalla. Ei siksi, että ihmiset eivät yrittäisi – vaan siksi, että tekeminen ei kohtaa riittävän hyvin. 

Koripallossa sanotaan, että hyökkäys voittaa pelejä, mutta puolustus voittaa mestaruuksia. Yrityksissä hyökkäys on strategia. Puolustus on strategian toimeenpano. Se on sitä, mitä tapahtuu silloin, kun kukaan ei katso. Sitä, miten ihmiset tekevät työnsä maanantaina aamulla ilman erillistä muistutusta. Sitä, pidetäänkö sovituista asioista kiinni, vai lipsuvatko ne hiljalleen arjen kiireeseen.

Moni toimitusjohtaja tunnistaa tämän hetken. Alkuvuonna strategia lanseerataan energisesti. Keskustelua käydään, tavoitteet jalkautetaan ja suunta tuntuu yhteiseltä. Kevään aikana fokus alkaa hajota. Kesän jälkeen huomataan, että osa asioista on edennyt, mutta kokonaisuus ei ole muuttunut. Ei siksi, että strategia olisi ollut väärä, vaan siksi, että toimeenpanokyky ei kantanut riittävän pitkälle.

Kentällä tämä näkyy yksinkertaisesti. Jokainen pelaaja voi hoitaa oman roolinsa hyvin, mutta jos viisikko ei puolusta yhdessä, vastustaja löytää aina tilan tehdä korin. Yrityksessä sama tarkoittaa sitä, että yksittäiset ihmiset voivat olla erinomaisia, mutta ilman yhteistä rytmiä ja kurinalaisuutta tekeminen jää irralliseksi. Toimeenpanokyky on lopulta yhteispeliä eikä yksilösuorituksia.

Toimeepanon arvo matkalla strategiasta arkeen

Yksi parhaista oivalluksista, jonka olen nähnyt johtoryhmissä, syntyy keskustelun siirtyessä strategiasta arkeen. Ei enää puhuta siitä, mitä pitäisi tehdä, vaan katsotaan rehellisesti, mitä oikeasti tapahtuu. Missä kohtaa sovitut asiat jäävät kesken? Missä kohtaa fokus katoaa? Nämä eivät ole isoja dramaattisia hetkiä, vaan pieniä toistuvia tilanteita, aivan kuten puolustuspäässä, jossa yksi askel myöhässä riittää vastustajan korin tekemiseen.

Lopulta strategian arvo ei synny suunnitelmasta, vaan siitä, miten johdonmukaisesti sitä toteutetaan. Toimitusjohtajan tärkein kysymys ei ehkä olekaan, onko strategia oikea. Vaan se, pelaako organisaatio samaa peliä vai viittä eri peliä yhtä aikaa.

Koska kuten valmentajani silloin sanoi: pelejä voi voittaa hyvällä hyökkäyksellä. Mutta mestaruudet voitetaan vasta, kun koko joukkue sitoutuu tekemään oikeat asiat yhdessä, kerta toisensa jälkeen.